Kodin järjestys - rauhoittavan arjen avain

Seesteiset pinnat, kauniit verhot tai edes huolella suunniteltu akustiikka eivät vielä takaa sitä, että kotona asuminen olisi helppoa ja mukavaa. Vaikka kodin saisi vieraita ja kuvia varten miten kauniiksi, koko rauhoittava kulissi on turhaa, jos arkena kotona on kaaos.

Oletko viettänyt vuosia viilaten sisustusta, ostaen kauniita esineitä ja siivoten kuin hullu? Silti kotona on raskasta olla, sillä koko ajan joutuu ahertamaan jotain. Ja jos ei aherra, koko koti on yksi pommi. Pyykkikaappia ei saa enää kiinni, puhtaat aterimet loppuvat ja vieraiden tulosta tulee painajainen. Nyt kerron sinulle, miksi pelkkä pintasisustus ei riitä ja mitä voit tehdä toisin.

Älä syyllistä itseäsi tavaroiden takia

Minä olin ennen hamstraaja. Voitko uskoa? En uskaltanut luopua mistään, koska saattaisin vielä tarvita sitä joskus. Säästin suklaalevyjen foliot, kouluvihot, jäätelötikut ja ties mitä. En edes muistanut mitä kaikkea pidin varalta tallessa, mutta mitään en uskaltanut heittää pois. Mitä jos sitten kohta kadun, kun sitä ei enää ole?

Löydettyäni minimalismin helpottavan sanoman muutamia vuosia sitten opin, miten järjenvastaisia tällaiset pelot ovat. Mitä pahaa siitä muka seuraisi, jos minulla ei olisi suklaalevyn foliopaperia kaapissa saatavilla? Mikä estäisi hankkimasta (jopa mielelläni) uutta? Entä mikä on todennäköisyys, että edes koskaan tarvin moista roskaa, kun en vuosiin ole edes muistanut, että omistan sellaisen?

Esimerkki on suorastaan huvittava, koska kyse on oikeasti roskasta. Mutta se myös osoittaa, että sovellamme tällaista ajattelutapaa mihin tahansa, mitä omistamme. Riippumatta lainkaan siitä, tarvitsemmeko kyseistä asiaa, pelkäämme siitä luopumista.

Kerääminen ja varastoiminen liittyy ihmisen selviytymisvaistoihin, esimerkiksi ruoan suhteen. Luopuminen sen sijaan herättää pelkoa ja epävarmuutta. Luopumisen vaikeus ei siis johdu henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, vaan siitä, että olet ihminen. Sairaalloinen, elämää hallitseva hamstraaminen on asia erikseen, siitä pitää huolestua.

Parempaa on luvassa

Kokeneelle luopujalle luopumisesta tulee nautinto. Vapauttava, voimaannuttava ja itsetuntoa vahvistava kokemus. Vapaaehtoinen luopuminen asiasta, jota ei oikeastaan tarvitse, osoittaa vahvaa kriittistä ajattelua, ympäristönsä hallitsemista ja itsetuntemusta. Kaikki ominaisuuksia, joiden avulla oppii sisustamaan omia tarpeita palvelevan kodin.

Mielestäni liiasta tavarasta luopuminen liittyy sisustamiseen olennaisesti. Olen vakuuttunut siitä, että mikään määrä pintojen viilausta ja kauniita elementtejä ei tee lapsiperheen kodista nautinnollista paikkaa, jos kaapeissa asuu kaaos. Mutta älä säikähdä. Matkasi kohti levollisempaa arkea on näiden ajatusten myötä vähintäänkin alkanut. Ja olen mukana tällä matkallasi.

Kaaosta ei kesytetä hetkessä, eikä niin ole tarkoituskaan. Omien tarpeiden tunnistaminen ja ylimääräisestä luopuminen on nimenomaan oppimatka, jonka on tarkoitus olla mukana koko elämän ajan. Lapsiperheen minimalismi ei tarkoita mitään askeettisuuden ihannointia, vaan työkalua, joka auttaa jäsentämään itselle tärkeät asiat.

Lupaan, että arki helpottaa, kun opit suhtautumaan materiaan aina tietyllä, totutulla tavalla. Opit arvioimaan saman tien, haluatko ottaa jotain vastaan, haluatko ostaa sitä tai tuletko edes käyttämään sitä koskaan. Ei tarvitse arpoa, epäröidä tai miellyttää joka kerta, kun sinulle tarjotaan jotain. Osaat sanoa tavaralle ei, koska tiedät, että voit paremmin ilman sitä.

Mutta kun sitä työtä on niin julmetusti…

Lapsiperheessä kynnyksen yli tulevan tavaran määrä on aivan loputon, ellei sitä tietoisesti hillitse. Lopulta tavaraa tulee ovien lisäksi jopa ikkunoista, näin olen kuullut. Kuka voisikaan pärjätä sellaisen tavaratulvan kanssa hyvin? Harva meistä vanhemmista haluaa käyttää aikansa ja voimansa tavaroiden kanssa tuskailuun. Sillä niillehän on pakko joka tapauksessa tehdä jotain.

Tavaroiden kuormittavuus johtuu kaikesta siitä työstä, mitä ne aiheuttavat. Ne vaativat ainakin siirtelyä, siivoamista, korjaamista, myymistä tai lahjoittamista. Ne myös vievät tilaa, vaikeuttavat siivoamista ja vaativat tulevansa käytetyksi. Huhhuh, hirveästi hommaa jokaisen sisään tulevan tavaran myötä.

Jos kaapit ovat aivan täynnä mitä sekalaisempaa kamaa, sisustuksen mahdollisuudet parantaa arkea ovat oikeasti ihan olemattomat. Sanotaan, että siivous on paras sisustus, mutta läkähdyttävän tavarapaljouden keskellä kunnon siivouksesta tulee ylitsepääsemätön urakka.

Siksi hyvä järjestys ja kohtuullinen tavaramäärä ovat arjen pelastavat tekijät. Niiden avulla sisustuskin pääsee oikeuksiinsa. Panosta siis ensin tavaran karsimiseen ja kodin järjestykseen. Laita pois ainakin kaikki “sisustusesineet”, joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin näyttää hyvältä. Lupaan, että tyhjä taso näyttää paremmalta.

Kerro kommenteissa ajatuksiasi aiheesta niin jutellaan lisää. Mukavaa matkaa kevyempään arkeen, ollaan kuulolla!

Terkuin,

Aada