Kodin rauhaa ei voi ostaa

Kodin rauhallisuudesta puhuttaessa keskustelu kääntyy herkästi erilaisiin tuotteisiin, joilla kodin rauhallista ilmapiiriä voidaan lisätä. Vaikka niillä on tärkeä rooli aistikuorman kannalta, rauhallinen koti on kuitenkin jotain enemmän.

Kodin rauhallisuutta ei mitata materialla.

Rauha on aineeton pääoma

Rauha on siinä mielessä samanlainen kuin rakkaus, että sitä ei voi ostaa. Vaikka kuvittelisi ostavansa sen, joutuu lopulta pettymään tyhjiin lupauksiin. Kodin rauhallisuus on valtavan laaja teema, enkä väitä että ymmärtäisin kaikkea, mitä siihen liittyy. Tässä kuitenkin eräänlainen yritykseni.

Kun puhutaan kodin suunnittelusta, erilaisten rakenteellisten ratkaisujen lisäksi esiin nousevat sisustustuotteet. Enkä nyt edes puhu koriste-esineistä, sillä niillä ei ole tilaa tässä keskustelussa. Puhun esimerkiksi pintamateriaaleista, sävyistä, akustiikkatuotteista jne.

Näillä sisustustuotteilla on kaikilla omat ominaisuutensa, jotka kyllä vaikuttavat kodin tuntuun. Valitut materiaalit viestivät meille voimakkaasti siitä, mitä kodissa arvostetaan. Vaikka materiaalit valittaisiin puhtaasti rauhoittavuuden kannalta, arki on kuitenkin se, jossa todellinen ilmapiiri paljastuu.

Minulle on aivan sama, jos teillä paikat repsottavat ja vessa on pesemättä. Minulle on aivan sama, jos värit ovat sekalaiset ja ilma on tunkkainen, jos se ei teitä haittaa. Teidän kotinne on teidän linnanne, kunhan se on mukava linna. Ankeat, kolkot linnat, joissa ihmiset kuihtuvat aaveiksi käytäville, ovat sitten toinen asia.

Kodin todellinen rauha ei siis kumpua puitteista. Linnatkin voivat olla synkkiä, vaikka ne olisi verhoiltu punaisilla matoilla. Kuuluisa tunnelma, joka jo sanana on vaikea määritellä, syntyy siitä, miten ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa.

Kodin suunnittelu ei pelasta, se tukee

Kuulin kerran pojasta, joka oli perheelleen monella tapaa erityisen rakas. Hänellä tuntui olevan erityinen lahjakin. Aina, kun poika aisti huoneilmassa enteilevän riidan tuoksun, hän poistui vähin äänin paikalta. Tuossa vaiheessa edes riidan osalliset eivät vielä tienneet, että soppa alkaisi pian kiehua.

Pojan käytös kertoo siitä, miten me ihmiset aistimme toisiamme jatkuvasti. Toiset meistä tiedostavat sen paremmin kuin toiset. Osa kehittyy tässä aistimisessa mestareiksi, kun taas osa tuntuu viis veisaavan mahdollisuudesta lukea muita.

Teen sisustussuunnittelua, mutta myönnän, että sisustamalla ei voi pelastaa yhtäkään kotia. Olen jopa henkisesti valmistautunut siihen, että en ala terapoimaan ketään sisustuksella. Kotia ja sen arkea suunnittelemalla voi ainoastaan vapauttaa aikaa ja voimavaroja.

Kodin rauha on aktiivista tekemistä

Siinä vaiheessa, kun sodat on sodittu ja rauha saavutettu, alkaa jälleenrakentamisen aika. Tuolit nostetaan takaisin pystyyn, tiskit tiskataan ja palapeli kerätään lattialta. Huomataan, että kotona on ihan mukava olla ja tärkeintä on kuitenkin rakkaus ja rauha.

Seuraava vaihe onkin jatkuva arki, joka jälleen koettelee rauhan aikaa. Ja tässä vaiheessa, jos yhteinen tahto rauhan ylläpitämiseen löytyy, löytyy keinotkin.

Järjestystä mietitään uudelleen, jotta tavarat eivät tuota tuskaa. Siivotaan, jotta ei hukuta moskaan. Pyykkiä työstetään, tavaraa karsitaan, hankitaan sitä, mitä tarvii. Puhutaan asioista, tehdään yhdessä, pidetään enemmän hauskaa.

Omalla työlläni yritän edistää tätä rauhan ja jaksamisen aikaa. Tarjoan omaa aikaani ja osaamistani tueksi arkeen, jotta hyvä pysyisi yllä ja hauskaa tulisi lisää. Loppujen lopuksi rahoittavan kodin luovat kuitenkin ihmiset itse.

Sillä on väliä, miten kodin rauhaan suhtaudutaan. Siihen pitää sitoutua. Jos rauhan syntymiseen ei panosteta, sitä ei koskaan synny. Jos rauhan oletetaan pysyvän yllä itsekseen, se poistuu hiljaa takaovesta.

Tehkää yhteisiä päätöksiä, jotka sitouttavat koko perhettä rauhaan. Ottakaa yhteisiä päämääriä, tehkää investointeja, käyttäkää aikaa ja vaivaa. Jos mitään näistä ei tapahdu, ei tapahdu rauhaakaan.

Täytyykin istahtaa illalla miehen kanssa alas.

t. Oma rauha ojassa

🤎: Aada